Minitalon perustusten teko

Asiakkaan kuvaus työstä

Talon bruttoala on 61,8 m2. Maaperätutkimus on teetetty. Tulokset: 1.1 KOHTEEN MAASTO- JA YMPÄRISTÖOLOSUHTEET Tuleva rakennuspaikka sijoittuu asemakaavoitetulle ennestään rakentamattomalle metsämaatontille. Nykyinen maanpinta on rakennettavalla alueella noin tasolla +98 (N2000). 1.2 POHJASUHTEET Luonnontilainen maapohja tontilla on suoritettujen tutkimusten perusteella ohuen humuspitoisen pintamaakerroksen alapuolella geotekniseltä maalajiluokitukseltaan silttistä hiekkamoreenia (siHkMr), tiiveysasteeltaan kairausvastuksen perusteella aluksi n. 1m:n syvyyteen keskitiivistä, jonka jälkeen tiivistä. Kairaukset päättyivät 2 – 4.5 m:n metrin syvyyteen maanpinnasta todennäköisesti kallioon.. Pohjavesi- tai orsivesipintaa ei kairauksen yhteydessä havaittu, pohjaveden havaintoputkea ei asennettu. 2 RAKENNUKSEN PERUSTAMINEN 2.1 RAKENNUSTEN KORKEUSASEMAT Rakennuksen tuleva korkeusasema ei tätä selostusta tehtäessä ollut selvillä. Perusmaan olosuhteet eivät tämän tutkimuksen perusteella rajoita korkeusasemien valintaa. Tuleva maanpinta rakennuksen ympärillä tulee muotoilla vähintään 1:20 kaltevaksi kolmen metrin etäisyydellä rakennuksen seinälinjasta. 2.2 GEOTEKNINEN KANTAVUUS Rakennus ehdotetaan perustettavaksi maanvaraisesti yhtenäiselle raudoitetulle perusmuurianturalle tai pilarianturoille. Perustusten alle suositellaan tehtävän vähintään 200-300 mm:n paksuisen sepelistä tai salaojasorasta rakennettu kapillaarikatkokerros ja tämän alapuolelle mursketäyttö. Geoteknisenä kantokykynä maapohjan murtumista vastaan voidaan perustuksia mitoitettaessa käyttää (Rd/A’) arvoa 170 kN/m2 . Vanhan rakentamismääräyskokoelman (B3) mukainen kantokyvyn ulotettava. Mikäli perustamistasoja halutaan nostaa, on kaivu perustusten kohdalla ulotettava em. tasoon saakka ja täyttö haluttuun perustamistasoon on tehtävä kerroksittain soralla tai murskeella. Leikkauspintaan ennen täyttökerroksia suositellaan asennettavan geotekstiili (suodatinkangas) käyttöluokka N2. Lopullinen kaivutaso määritetään rakennesuunnittelun yhteydessä ja varmistetaan aina työmaalla kaivun edetessä. Luonnollinen maaperä on suuresta hienoainespitoisuudestaan johtuen erityisen häiriintymisherkkää veden ja tärinän yhteysvaikutuksessa. Rakennuspohjan maarakennustöissä tulee noudattaa RIL 134:ssä esitettyjä työtapoja sekä materiaali- , kerrospaksuus- ja tiiviysvaatimuksia. Täyttökerrosten tiiviysaste on oltava vähintään 95 % parannetulla Proctor-kokeella saadusta tuloksesta. Jos kallio tai suuria lohkareita tulee vastaan perustamistasossa tai sen yläpuolella, on louhinta suoritettava vähintään 0,3 m perustamistason alapuolelle ja täyttö perustamistasoon on suoritettava murskeella kerroksittain tiivistäen, tiivistysvaatimus 95 % parannetusta Proctor-tiiviydestä. Kallion päälle tiivistetyn murskekerroksen varaan perustettaessa geoteknisenä kantavuuden arvona voidaan käyttää arvoa 500 kPa. Lattia voidaan rakentaa maanvaraisina raudoitettuina betonilaattoina. Lattian alle tuleva täyttö on rakennettava vähintään 300 mm:n paksuisesta täyttökerroksesta sepelistä tai salaojasorasta. Kerralla tiivistettävän täyttökerroksen paksuus on enintään 300mm. Täyttökerroksen tehtävänä on estää kosteuden kapillaarinen nousu lattiarakenteisiin ja sen on oltava yhteydessä rakennuksen ulkopuolelle asennettaviin salaojiin. Salaojituskerroksen rakeisuuden on oltava RIL 126 kuvan 20 ohjealueen 1a mukaista. Lattian alapuolisten täyttökerrosten tiiviysaste on oltava vähintään 92 % parannetulla Proctor-kokeella saadusta tuloksesta. 3 ROUTASUOJAUS JA SALAOJITUS Perustukset ja routimiselle alttiit rakenteet suositellaan routasuojattavan, koska perusmaa rakennuspaikalla ja piha-alueella on routivaa. Routasuojaukset ja routimaton perustamissyvyys on mitoitettava julkaisun RIL 261-2013 routasuojausohjeen mukaisesti Lattioiden kuivattamiseksi on rakennus salaojitettava RIL 126:ssa ”Rakennusten ja tonttialueiden kuivatus” annettuja ohjeita noudattaen. 4 MAAPERÄN RADONPITOISUUS JA PILAANTUNEISUUS 4.1 RADON Radonia syntyy, kun maa- ja kallioperässä oleva uraani hajoaa radioaktiivisesti. Graniittisessa kallio- ja maaperässä uraanipitoisuus on suurin ja lisäksi hyvin ilmaa läpäisevissä sora- ja hiekkaharjuissa esiintyy usein radonia. Rakennuspohjalle tulevat täyttö- ja salaojituskerrokset saattavat myös aiheuttaa radonpitoisuuden nousua. Radonin torjuntasuunnitelma on laadittava RT-ohjekorttiin 81-10791 ohjeita noudattaen sekä esitettävä perustussuunnittelun yhteydessä.