Akkujen latausta lähempänä päiväntasaajaa, osa 1

Julkaistu 11.01.2019 - Päivitetty 10.12.24

Peten useita vuosia kestänyt vaimon etsintä kantaa hedelmää päivittäin. Lopultakin löytyi nimittäin semmoinen, joka nanosekunnissa pystyy tekemään spontaaneja päätöksiä. ”Löytyykö lentoja?” Vaimo kysyi.

Pakkaa laukut kulta, tänään lähdetään!

Kahden tunnin pakkausrallin jälkeen kamat kasassa ja nokka kohta lentoasemaa. Ei tarvinnut stressata lähtöä. Kyllähän pelkällä passilla periaatteessa pärjää.

Yölento on aina yhtä tuskaa. Pete ei yleensä pysty nukkumaan lennolla silmäystäkään. Koska ollaan perillä? Lentoa jäljellä 9 tuntia, mihin me ollaan edes menossa?

Onneksi Aasiaan laskeuduttaessa päivä on jo pitkällä ja pääsee ajoissa nukkumaan. Hetkinen, mitäs tämä nyt on? Stadilaisittain päälle puskee aivan jäätävä soija heti lentokoneesta ulos astuttua. Miten täällä voi olla näin kuuma?

Jäätävässä kuumuudessa jäätävä rumba selvittää kaikki asiat ja päästä lomakohteeseen, mitä ei ole vielä varattu. 37 tuntia hereillä, ei vielä edes tunnu missään. Muutamaa tuntia myöhemmin laitetaan vaimo nukkumaan ja lähdetään itse rannalle.

Maailmaa pysähtyy paikoilleen

Kello on paikallista aikaa noin 17.00. Aurinko laskee noin tunnin päästä. Koska mä olen edes viimeksi nähnyt auringon? Pete kävelee veteen ja tuntee sen lämmön. Pete tuijottaa aurinkoa silmiin ja miettii voisiko tämä olla jokapäiväistä. Tunnin mittainen kävely, venyttely ja vuoroin meressä pulahtaminen saa kaiken loksahtamaan kohdalleen – Täällä Petellä on hyvä olo.

 

Kuka on Pete? Pete on osittain fiktiivinen hahmo, joka tarinoi elämästään ja milloin mistäkin aiheesta. Ainoastaan Pete tietää, mitä seuraava tarina tuo tullessaan.

Tunnisteet: Peten päiväkirja, Luonto, Valo