Kellarillinen perustus

Katso hintasivu: Kellarillinen perustus hinta

Kellarillinen perustus on rakennustekniikka, jossa rakennuksen alimmassa kerroksessa on toiminnallinen kellari. Kellari voi toimia varastotilana, teknisenä tilana, autopaikkana tai lisätilana eri käyttötarkoituksiin, kuten oleskelutiloiksi tai harrastehuoneiksi.

Kellariperustus eroaa muista perustustyypeistä seuraavilla tavoilla:

• Kellarin syvyys: Kellari ulottuu maanpinnan alapuolelle, toisin kuin esimerkiksi maanvarainen perustus tai tuulettuva alapohja, jotka eivät sisällä maan alle ulottuvaa asuintilaa.
• Rakennuskustannukset: Rakentaminen on usein kalliimpaa, koska kellarillisen perustuksen tekeminen vaatii enemmän kaivuutöitä ja veden- sekä lämmöneristystä.
• Veden- ja kosteudentorjunta: Koska kellari on kosketuksissa maa-aineksen kanssa, sen paremmin veden- ja kosteudentorjunta on kriittistä, jotta tiloista saadaan kuivat ja käyttökelpoiset.
• Tilakäyttö: Kellari tarjoaa lisätilaa, jota voidaan hyödyntää monipuolisesti, kun taas esimerkiksi laattaperustuksessa kaikki tilat ovat maanpinnan tasolla.

Kellarillinen perustus on siis monipuolinen ja joustava vaihtoehto, mutta se vaatii erityistä huomiota suunnittelussa ja rakentamisessa erityisesti maaperän ja kosteuden hallinnan näkökulmasta.

Kellarillisten perustusten edut:

• Lisätila: Yksi suurimmista eduista on lisätilan saaminen ilman tontin pinta-alan kasvattamista. Kellarikerrosta voidaan käyttää varastona, harrastetilana, kodinhoitohuoneena tai jopa asuintilana.
• Energiahyöty: Koska kellari on osittain maan alla, se voi tarjota luonnollista eristystä ja auttaa vähentämään lämmityskustannuksia talvella sekä jäähdytyskustannuksia kesällä.
• Rakenteellinen tuki: Kellari voi parantaa koko rakennuksen vakautta ja kestävyyttä, erityisesti, jos maaperä on epävakaa tai rakennus sijaitsee rinteessä.
• Kodin arvo: Kellarin rakentaminen voi lisätä kiinteistön arvoa merkittävästi, koska sinne saadaan lisää hyödyllistä tilaa.
• Joustavuus: Kellarikerroksessa on helppo sijoittaa esimerkiksi tekniset järjestelmät ja putkistot ilman, että ne vievät tilaa muista huoneista.

Kellarillisten perustusten haitat:

• Kustannukset: Kellarin rakentaminen on usein kalliimpaa kuin perinteisten perustusten tekeminen. Tämä johtuu mm. lisääntyneistä kaivuu- ja rakennustöistä sekä vedeneristysratkaisuista.
• Rakentamisen monimutkaisuus: Kellarin rakentamiseen liittyy enemmän suunnittelua ja teknisiä haasteita, kuten veden- ja kosteudeneristys sekä tarpeellinen ilmanvaihto.
• Kosteusongelmat: Kellarissa voi olla suurempi riski kosteusongelmille, mikäli vedeneristystä ei ole tehty huolellisesti. Tämä voi johtaa homeeseen ja muihin terveysongelmiin.
• Ilmanvaihto: Kellarikerroksen ilmanvaihto on yleensä haastavampaa kuin maanpäällisen rakennuksen, mikä voi vaikuttaa sisäilman laatuun.
• Valoisuus: Kellarikerros on pääsääntöisesti pimeämpi kuin maanpäälliset tilat, mikä voi vaikuttaa tilan käyttömukavuuteen ja vaatinee lisävalaistusta.

Perinteisten perustusten edut:

• Edullisuus: Perinteinen perustus on yleensä halvempi rakentaa, koska siihen ei tarvita laajoja kaivuutöitä tai erikoisvedeneristyksiä.
• Rakentamisen nopeus: Yksinkertaiset perustukset voidaan rakentaa nopeammin, mikä voi säästää aikaa ja vähentää rakennuskustannuksia.
• Vähemmän kosteushuolia: Perinteiset perustukset ovat yleensä vähemmän alttiita kosteuden aiheuttamille ongelmille, jos ne on tehty oikein.
• Yksinkertaisuus: Vähäisemmät tekniset haasteet ja yksinkertaisempi rakenne tekevät suunnittelusta ja rakentamisesta helpompaa.

Perinteisten perustusten haitat:

• Rajoitetumpi tila: Perinteiset perustukset eivät tarjoa lisätilaa, mikä voi rajoittaa varastointimahdollisuuksia tai lisätilojen käyttöönottoa muuhun tarkoitukseen.
• Vähemmän joustavuus: Kaikkien talotekniikan, kuten putkistojen, on löydettävä tilansa maanpäällisistä kerroksista, mikä voi joskus rajoittaa suunnitteluvaihtoehtoja.
• Vähemmän vakaus: Joillakin maaperätyypeillä perinteiset perustukset eivät ole yhtä vakaita kuin kellarilliset perustukset, mikä voi johtaa rakenteellisiin ongelmiin pidemmällä aikavälillä.

Kellarillisessa perustuksessa käytetään yleisimmin betonia, terästä ja vedenpitäviä membranemateriaaleja. Näiden materiaalien valinta perustuu niiden kestävyyteen, lujuuteen ja kosteudenkestävyyteen, mikä on erityisen tärkeää kellarillisissa rakenteissa.

Betoni

Betoni on ylivoimaisesti yleisin materiaali kellarillisissa perustuksissa. Sen suosio perustuu useisiin tekijöihin:

• Kestävyys: Betoni kestää hyvin suuriakin painoja ja maaperästä johtuvia kuormia.
• Lujuus: Betoni on erittäin luja materiaali, joka kestää hyvin sekä puristus- että taivutusvoimia.
• Kosteudenkestävyys: Oikein käsiteltynä ja valmistettuna betonista voidaan tehdä hyvin kosteutta kestävä, mikä on tärkeää kellaritilojen kohdalla.

Teräs

Terästä käytetään usein betonirakenteiden vahvistamiseen:

• Tukevuus: Teräs tarjoaa lisää tukevuutta ja kestävyyttä betonille, jolloin rakenteet kestävät paremmin maaperän liikkeitä ja seisovia vesiä.
• Joustavuus: Teräsrakenteet voivat hieman joustaa, mikä estää halkeamien syntymistä betonirakenteisiin maanpaineen tai muiden voimien vaikutuksesta.

Vedenpitävät membranemateriaalit

Vedenpitävät membranemateriaalit, kuten bitumimateriaalit ja muovikalvot, ovat välttämättömiä kosteuden hallinnassa:

• Vedenpitävyys: Nämä materiaalit estävät kosteuden pääsyn rakenteisiin ja suojaavat kellaritiloja veden aiheuttamilta vaurioilta.
• Kestävyys: Korkealaatuiset vedeneristysmateriaalit kestävät pitkään, mikä vähentää kellarin kosteusvaurioiden riskiä ja pidentää rakenteen elinkaarta.

Näiden materiaalien yhdistelmä takaa sen, että kellarilliset perustukset ovat kestävät, vahvat ja hyvin suojatut kosteudelta. Tämä on erityisen tärkeää, jotta kellaritiloista voidaan hyödyntää mahdollisimman paljon ilman kosteusongelmia tai rakenteellisia vaurioita.

Kellarillisen perustuksen kosteudenhallinnan ja vedenpitävyyden varmistaminen edellyttää useiden eri toimenpiteiden ja materiaalien yhdistelmää. Tärkeää on suunnitella ja toteuttaa kaikki vaiheet huolellisesti jo rakennusvaiheessa, mutta vanhempiinkin rakennuksiin voidaan tehdä korjauksia ja parannuksia kosteudenhallinnan parantamiseksi.

1. Maaperän ja tontin kallistus

Ensimmäinen askel on varmistaa, että tontin maaperä ja kallistus ohjaavat sade- ja pintavedet poispäin rakennuksesta. Tämä estää veden pääsyn perustusten läheisyyteen. Maaperän täyttö ja oikealla kaltevuudella varustettu pihamaa ovat tärkeitä elementtejä tässä vaiheessa.

2. Salaojajärjestelmä

Salaojat ovat keskeinen osa kellarillisen perustuksen kosteudenhallintaa. Salaojaputkisto asennetaan perustusten alapuolelle niin, että se kerää ja johtaa pois maaperän kosteuden. On tärkeää tarkistaa, että salaojaputket ovat kunnolla asennettu ja että niissä on riittävä viettopinta. Salaojajärjestelmän tulee johtaa vedet joko kaupungin viemäriin tai muuhun asianmukaiseen poisjohtopaikkaan.

3. Perusmuurin vedeneristys

Perusmuurin vedeneristys suoritetaan asentamalla eristysmateriaalit joko bitumikerroksen, eristyslevyjen tai muiden vedeneristysmateriaalien muodossa suoraan perusmuuriin. Eristeiden tulee olla jatkuvina ilman katkoja tai heikkoja kohtia. Vedeneristyskyvyn varmistamiseksi käytetään usein bitumikermiä tai muovipinnoitteita.

4. Perusmuurin ulkopuolinen lämpöeristys

Lämpöeristyslevyt asennetaan vedeneristyskerroksen ulkopuolelle, mikä auttaa pitämään perusmuurit ja kellaritilat kuivina ja lämpiminä. Eristyslevyt toimivat myös suojaavana kerroksena mekaanisia vaurioita vastaan.

5. Sisäpuolinen vedeneristys

Joissakin tapauksissa kellarin sisäpuolelle voi olla tarpeen lisätä vedeneristyskerroksia. Tämä voidaan tehdä käyttämällä erityisiä kosteussulkuja, kuten nestemäistä kumia tai epoksihartseja, jotka levitetään kellarin sisäseiniin ja lattiaan.

6. Sadevesijärjestelmä

Sadevesijärjestelmiin kuuluvat sadevesikourut ja syöksytorvet, jotka ohjaavat katolle satavan veden alas ja poispäin rakennuksesta. On tärkeää, että sadevesijärjestelmän vesi ohjataan suoraan pois perustusten läheisyydestä esimerkiksi kaivoihin tai imeytyskenttään.

Kun edellä mainitut toimenpiteet ja järjestelmät ovat kunnossa, kellarillisen perustuksen kosteuden- ja vedenhallinta on tehokkaasti toteutettu. Tämä auttaa ylläpitämään rakennuksen rakenteiden kestävyyttä ja sisäilman terveellisyyttä pitkällä aikavälillä.

Kellarillisen perustuksen suunnittelussa tulee ottaa huomioon useita lupa- ja säädösvaatimuksia, jotka voivat vaihdella sijainnin ja maan tapojen mukaan. Alla on keskeisiä näkökohtia, jotka on syytä huomioida:

Rakennuslupa

Rakennuslupa on yleensä välttämätön kellarin rakentamiselle. Rakennuslupaa haetaan paikalliselta rakennusvalvontaviranomaiselta. Hakemukseen tulee liittää tarvittavat suunnitelmat ja piirustukset, joista ilmenee kellarin rakenne, sijoittelu ja käyttötarkoitus. Rakennuslupaprosessi varmistaa, että hanke noudattaa paikallisia rakennusmääräyksiä ja -säädöksiä.

Rakennusmääräykset ja -säädökset

Rakennusmääräykset ja -säädökset määräävät monia elementtejä kellarillisen perustuksen toteutuksessa. Näitä ovat esimerkiksi:

• Kantavat rakenteet: Rakenteiden tulee olla riittävän kantavia ja turvallisia. Tämä koskee sekä kellarin seiniä että perustuksia.
• Vesieristys: Kellarillisen perustuksen vesieristyksen tulee olla huolellisesti suunniteltu ja toteutettu, jotta kosteuden nousu maaperästä voidaan estää.
• Lämmöneristys: Rakennuksen energiatehokkuuden kannalta lämmöneristys on tärkeää. Kellarillisen rakennuksen pohjan ja seinien tulee olla eristettyjä.
• Ilmanvaihto: Kosteuden ja radon-kaasun hallinta vaatii tehokasta ilmanvaihtoa. Ilmanvaihtojärjestelmä tulee suunnitella siten, että se takaa riittävän ilmankierron ja vähentää kosteuden kertymistä.

Maaperätutkimus ja pohjatutkimus

Ennen rakentamisen aloittamista tulee suorittaa maaperätutkimus ja pohjatutkimus. Nämä tutkimukset selvittävät maaperän kantavuuden ja vesipitoisuuden, mikä on kriittistä perustuksen suunnittelun kannalta. Maaperätutkimustulokset vaikuttavat muun muassa perustustavan valintaan ja rakennesuunnitteluun.

Radonturvallisuus

Kellarillisten rakennusten osalta radonturvallisuus on tärkeä huomioitava asia. Radon on radioaktiivinen kaasu, joka voi aiheuttaa terveyshaittoja. Rakennusmääräykset saattavat edellyttää radontutkimuksen tekoa ja mahdollisten radonhaittojen ehkäisyä rakennuksen suunnittelu- ja rakennusvaiheessa.

Paloturvallisuus

Kellarillisen perustuksen paloturvallisuus tulee varmistaa. Tämä käsittää rakenteiden palonkestävyyden, poistumisteiden riittävyyden sekä mahdollisten sammutusjärjestelmien tarpeen. Viranomaisten hyväksyntä tarvitaan suunnitelmille, jotka koskevat paloturvallisuusvaatimusten täyttämistä.

Ennen rakentamisen aloittamista on suositeltavaa konsultoida asiantuntijoita, kuten rakennesuunnittelijoita, arkkitehtejä ja paikallisia viranomaisia, jotta kaikki lupavaatimukset ja säädökset tulevat huomioiduksi ja täytetyiksi. Näin varmistetaan, että projekti etenee sujuvasti ja lopputulos on turvallinen ja säädösten mukainen.

Palvelusta kellarillinen perustus saa kotitalousvähennystä. Kellarillinen perustus on verohallinnon mukaan remontointia, eli kunnossapito- ja perusparannustyötä ja vuonna 2024 kellarillinen perustuksen kotitalousvähennyksen maksimimäärä on 2 250 € per henkilö. Saat vähentää 40 % työn osuudesta sellaisen yrityksen palveluista, joka kuuluu ennakkoperintärekisteriin. Omavastuun määrä per henkilö on 100 € vuodessa. Ajantasainen sekä mahdollisesti muuttunut tieto kannattaa kuitenkin aina tarkistaa verottajan sivuilta.

Lisätietoja:

Kotitalousvähennyslaskuri - Vero.fi

Kotitalousvähennyksen Ohje 2023 - Vero.fi

Kotitalousvähennyksen edellytykset - Vero.fi