Kerrostalon perustukset

Katso hintasivu: Kerrostalon perustukset hinta

Kerrostalojen perustuksia on useita päätyyppejä, jotka valitaan rakennuksen suunnittelu- ja rakennusvaiheessa maaperän ja rakennuksen tarpeiden mukaan. Yleisimmät päätyypit ovat:

• Anturaperustus: Tämä on yksi yleisimmistä perustusratkaisuista, jossa käytetään betonista valettua anturaa kantavana rakenteena. Antura jakaa rakennuksen painon laajalle alueelle ja sopii hyvin kantaville maaperille.
• Paaluperustus: Kun maaperä on heikkoa tai epävakaata, käytetään paalutusta. Paalut lyödään tai porataan maahan kestävämpiin kerroksiin saakka ja niihin perustukset kiinnitetään. Paaluja voi olla erilaisia, kuten betoni-, teräs- tai puupaalut.
• Laattaperustus: Laattaperustuksessa rakennuksen alle valetaan suuri betonilaatta, joka jakaa kuormituksen tasaisesti maaperälle. Tämä sopii erityisesti silloin, kun maaperä ei ole kantavaa tai siinä on suuria vaihteluita.
• Matala sokkeliperustus: Tässä menetelmässä rakennus perustetaan suoraan maahan valettujen betonisokkeli- ja seinäelementtien varaan. Tämä on yleinen ratkaisu erityisesti kerrostalojen rakentamisessa hyvin kantaville maille.

Kerrostalon perustukset ovat kriittinen osa rakenteen kestävyyttä ja turvallisuutta. Perustusten materiaaleissa käytetään yleisesti seuraavia vaihtoehtoja:

Betoni

Betoni on yksi yleisimmistä materiaaleista, jota käytetään kerrostalon perustuksissa. Betoni on tunnettu kestävyydestään, puristuslujuudestaan ja pitkäikäisyydestään. Sen avulla voidaan rakentaa monenlaisia perustustyyppejä kuten anturaperustuksia, laattoja, paaluja ja kellariperustuksia. Betoniin voidaan lisäksi lisätä teräksisiä vahvikkeita, mikä parantaa sen kestävyyttä entisestään.

Teräs

Terästä käytetään usein perustusten vahvistamisessa, erityisesti raudoituksena betonissa. Raudoitus tarkoittaa terästankojen, -verkon tai -kehikon asentamista betoniin ennen sen kovettumista. Tämä yhdistelmä, joka tunnetaan myös nimellä raudoitettu betoni, tarjoaa huomattavaa lujuutta ja kestävyyttä, estäen halkeamien syntymistä ja parantaen perustusten kykyä kestää kuormitusta.

Graniitti ja muut luonnonkivet

Luonnonkiviä, kuten graniittia, käytettiin aikaisemmin paljon perustuksissa, erityisesti ennen betonin laajamittaista käyttöä. Luonnonkivi on erittäin kestävää ja pitkäikäistä materiaalia, mutta sen käyttö nykyään on vähentynyt, sillä se on työlästä asentaa ja saattaa tulla kalliimmaksi kuin modernit materiaalit. Silti se saattaa olla valintana historiallisissa kohteissa tai erityistä estetiikkaa vaativissa rakennuksissa.

Tiili

Tiiliä voidaan käyttää osana perustuksia, erityisesti silloin, kun rakennetaan kellareita. Tiiliperustukset ovat yleisiä vanhemmissa rakennuksissa. Tiili on kestävä materiaali, mutta se ei yleensä ole yhtä vahvaa kuin betoni ja saattaa vaatia säännöllistä huoltoa ja tarkastuksia halkeamien ja kulumisen varalta.

Vaihtoehtoiset materiaalit

Nykyään käytetään myös erilaisia komposiittimateriaaleja ja innovatiivisia rakennusratkaisuja perustusten teossa. Näihin saattaa kuulua esimerkiksi uusia betoniseoksia, jotka ovat entistä vahvempia tai kestävämpiä erilaisia ympäristöolosuhteita vastaan. Valinta riippuu usein projektin erityisvaatimuksista, kuten perustusten kantavuudesta, maaperän ominaisuuksista ja rakennuspaikan ilmasto-olosuhteista.

Yhteenvetona, kerrostalon perustukset rakennetaan yleisesti betonista, jota voidaan vahvistaa teräksellä. Luonnonkivet ja tiilet ovat myös käyttökelpoisia materiaaleja, mutta niiden käyttö on nykyään harvinaisempaa. Joissain tapauksissa saattaa käytettävän uusia, innovatiivisia materiaaleja ja ratkaisuja perustusten kestävyyden varmistamiseksi.

Maaperän laatu on keskeinen tekijä, joka vaikuttaa merkittävästi kerrostalon perustusten valintaan. Maaperän ominaisuudet määräävät, millaisia perustustyyppiratkaisuja on tarkoituksenmukaista käyttää kestävyys- ja turvallisuusvaatimusten täyttämiseksi. Seuraavat ovat tärkeimmät maaperän laatuun liittyvät tekijät, jotka vaikuttavat perustusten suunnitteluun ja valintaan:

Kantavuus

Maaperän kantavuudella tarkoitetaan sen kykyä kestää rakennuksen paino ilman merkittävää painumista tai sortumista. Alhainen kantavuus, kuten savi- ja silttimailla, saattaa edellyttää syvempiä perustuksia tai paalutusta. Korkeampi kantavuus, kuten kallio- ja hiekkakerrokset, mahdollistaa matalammat perustukset.

Painumaominaisuudet

Maaperän painumaominaisuudet eli sen kyky painua kasautuessaan ja kuivuessaan vaikuttavat perustusten tyyppiin. Savi- ja silttimaat ovat alttiita merkittäville painumille, mikä voi johtaa perustusten epätasaiseen laskuun ja rakenteiden vaurioitumiseen. Tällaisissa maissa joudutaan usein käyttämään porrastettuja perustuksia tai syväperustuksia, kuten paalutusta.

Vedenläpäisevyys

Maaperän vedenläpäisevyys vaikuttaa perustusten ja kellaritilojen kosteudensuojauksen tarpeisiin. Vedenläpäisemätön maa, kuten savi, voi aiheuttaa veden kerääntymistä perustusten ympärille, mikä voi johtaa kosteusvaurioihin. Siksi tällaisissa tapauksissa täytyy mahdollisesti käyttää salaojitus- tai vedeneristysratkaisuja. Hyvin vettä läpäisevät maat, kuten sora, vähentävät kosteuden hallinnan tarvetta.

Jäätymisominaisuudet

Maaperän jäätymisominaisuudet, erityisesti kylmissä ilmastoissa, vaikuttavat perustusten syvyyteen. Jäätymiselle alttiit maat, kuten savi- ja silttimaat, voivat nousta talvella ja laskea kesällä, mikä aiheuttaa perustusten liikkumista ja sitä kautta rakennusten vaurioitumista. Tällöin perustuksia täytyy tehdä syvemmältä, jotta ne ulottuvat routarajan alapuolelle.

Geologiset ja maankuoren tekijät

Geologiset tekijät, kuten rikkoutuneet tai epästabiilit maakerrokset, voivat edellyttää erityisiä perustustekniikoita. Esimerkiksi maaperän kerroksellisuus ja mahdollinen kallio voi vaatia perustusten ankkurointia tai räjäytystöitä.

Yllä mainittujen tekijöiden analysointi tapahtuu usein geoteknisen tutkimuksen avulla. Tutkimuksen perusteella suunnitelmat ja päätökset tehdään maaperän laatua vastaaviksi, jotta varmistetaan kerrostalon turvallisuus ja pitkäikäisyys.

Ennen kerrostalon perustusten suunnittelua tehdään useita geoteknisiä tutkimuksia, jotka auttavat selvittämään maaperän ominaisuudet ja kantavuuden sekä määrittämään sopivat perustamisratkaisut. Näitä tutkimuksia ovat muun muassa:

Maastokatselmus ja alustava tarkastelu

Ennen varsinaisia mittauksia tehdään maastokatselmus, jossa arvioidaan alueen yleistä maaperätilannetta, kasvillisuutta ja ympäristöolosuhteita. Tämä antaa ensikuvan siitä, millaisia haasteita maaperä voi tuoda mukanaan.

Kairaukset

Kairaukset ovat keskeinen osa maaperätutkimuksia. Niitä on useita eri tyyppisiä, kuten heijarikairauksia, porakairauksia ja painokairauksia. Kairausten avulla saadaan selville erilaiset maakerrokset, niiden paksuudet ja syvyydet.

Maaperänäytteiden otto ja laboratorioanalyysit

Maaperästä otetaan näytteitä, jotka analysoidaan laboratoriossa. Näytteistä voidaan tutkia esimerkiksi maamateriaalin raekoko, vesipitoisuus, tiiveys ja orgaanisen aineksen määrä. Nämä tiedot auttavat arvioimaan maaperän kantavuutta ja stabiliteettia.

Pohjaveden tason mittaus

Pohjaveden syvyys mitataan, koska se voi vaikuttaa merkittävästi perustusten suunnitteluun. Korkea pohjavesi saattaa vaatia erityisiä kuivatus- tai eristysratkaisuja.

Maaperän kantavuus- ja puristuskokeet

Kantavuuskokeet, kuten steinbrenner- ja potkuri-huokkauskokeet, mittaavat maaperän kantokykyä ja sen puristuslujuutta. Tämän avulla voidaan arvioida, miten hyvin maaperä pystyy tukemaan rakenteita.

Geofysikaaliset mittaukset

Geofysikaaliset tutkimukset, kuten maatutkaluotaus ja resistiivisyysmittaukset, tarjoavat lisätietoa maaperän rakenteesta ilman tarvetta laajamittaiseen kairaamiseen. Näitä käytetään usein rinnan perinteisten kairausmenetelmien kanssa.

Lujuus- ja stabiliteettianalyysit

Kokonaisvaltaisten lujuus- ja stabiliteettianalyysien avulla arvioidaan, miten suunnitellun kerrostalon paino ja muut kuormat vaikuttavat maaperään ja miten maaperä reagoi eri kuormitustilanteisiin.

Kaikkien näiden tutkimusten tulokset kootaan yhteen geotekniseen raporttiin, joka toimii perustana kerrostalon perustusten ja mahdollisten tukirakenteiden suunnittelulle. Raportin avulla suunnittelijat voivat tehdä tarkkoja ja turvallisia ratkaisuja, jotka takaavat rakennuksen pitkäikäisyyden ja vakauden.

Paalutus on perustamistapa, jossa maahan asennetaan pitkiä, kestäviä paaluja, jotka kantavat rakennuksen painon ja siirtävät sen syvemmällä oleviin kantaviin maakerroksiin. Tätä menetelmää käytetään erityisesti tilanteissa, joissa pintamaakerrokset ovat heikkoja tai epävakaita eivätkä pysty tukemaan rakennuksen painoa yksinään.

Kerrostalon perustamisessa paalutusta käytetään yleensä seuraavissa tilanteissa:

• Heikot maaperäolosuhteet: Jos pohjamaakerrokset ovat pehmeitä, savea tai muita heikosti kantavia maa-aineksia, paalutus on tarpeen, jotta rakennus saadaan tukevaan perustaan. Näin varmistetaan, että rakennus ei painu tai liiku aikojen saatossa.
• Suurikokoiset ja raskaat rakennukset: Kerrostalot ovat monesti korkeita ja painavia, mikä asettaa merkittäviä vaatimuksia perustuksille. Paalutuksen avulla voidaan varmistaa, että suuri paino jakautuu tasaisesti ja kestävälle pohjalle.
• Epätasaiset painumat: Jos maaperän kantavuus vaihtelee tontin eri osissa, paalutus estää rakennuksen epätasaisen painumisen ja siitä johtuvat vauriot rakenteille.

Paalutusmenetelmiä on useita, ja sopivan menetelmän valinta riippuu maaperän ominaisuuksista, rakennuksen koosta ja suunnitelluista kuormituksista. Yleisimmät menetelmät ovat:

• Lyöntipaalutus: Paaluja lyödään maahan isolla paalunjysäyttimellä. Tämä menetelmä soveltuu erityisesti koville ja kantaville maakerroksille.
• Porapaalutus: Paalut porataan maahan tietyille syvyyksille. Tämä menetelmä on soveltuva pehmeille ja heikosti kantaville maakerroksille, jolloin paalut ulottuvat kantavampiin kerroksiin.
• Ruuvipaalutus: Paaluissa on kierre, jonka avulla ne ruuvataan maahan. Tämä menetelmä sopii erityisesti tilanteisiin, joissa tarvitaan nopeasti asennettavia ja kustannustehokkaita ratkaisuja.

Yhteenvetona voidaan todeta, että paalutus on kriittinen menetelmä kerrostalon perustamisessa silloin, kun pinta- ja pohjamaakerrokset eivät yksin kykene kantamaan rakennuksen painoa. Se tarjoaa vakaan ja kestävän perustuksen, joka suojaa rakennusta painumiselta ja muilta perustuksiin liittyviltä ongelmilta.

Kerrostalon perustusten suunnittelu ja toteutus eri ilmastovyöhykkeillä voivat erota merkittävästi johtuen erilaisista ilmasto-olosuhteista, maaperän ominaisuuksista ja paikallisista rakennusmääräyksistä.

Pakkasalueet ja ikirouta

Kylmillä ilmastovyöhykkeillä, erityisesti alueilla, joissa esiintyy ikiroutaa, perustusten suunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota routan aiheuttamiin haasteisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa:

• Syväperustuksia: Perustusten on ulotuttava routarajan alapuolelle estääkseen routimisvaurioita. Yleisesti käytetyt menetelmät ovat esimerkiksi porapaalut tai syvälle ulottuvat kaivannot.
• Lämpöeristys: Perustusten ympärille asennetaan usein lämpöeristelevyjä, jotka estävät maan routimista. Eristelevyt voivat olla vaakasuunnassa tai pystysuunnassa.
• Salaojitus: Hyvä salaojitus estää veden kertymisen perustusten ympärille, mikä voisi pahentaa roudan vaikutuksia.

Kuumat ja kuivat alueet

Kuumilla ja kuivilla ilmastoalueilla, kuten aavikkoalueilla, perustussuunnittelu on keskityttävä lämpölaajenemisen ja maaperän kuivuuden aiheuttamiin ongelmiin. Keskeisiä seikkoja ovat:

• Lämpölaajenemisesta johtuvat liikkeet: Materiaalivalinnoilla ja -yhdistelmillä voidaan vähentää lämpötilavaihteluista johtuvia ongelmia. Esimerkiksi betonin ja teräksen yhteensopivuus on tärkeä tekijä.
• Kuivumisesta johtuvat maaperän muutokset: Paikoin maaperä voi kutistua kuivumisen seurauksena. Tämä voi aiheuttaa perustusten paikallisia liikeitä. Tällöin voidaan käyttää esimerkiksi paalu- tai kelluvia perustuksia.
• Hydrauliikkamaat: Joillakin alueilla esiintyy maaperää, joka laajenee huomattavasti kastuessaan. Tällaiset alueet vaativat erityistä huomiota ja innovatiivisia ratkaisuja perustusten suunnittelussa.

Kosteat ja pohjoiset alueet

Kosteilla ja pohjoisilla alueilla, kuten trooppisissa ja subtrooppisissa ilmastovyöhykkeissä, haasteena ovat pitkittyneet sateet ja korkea kosteus. Näillä alueilla huomioidaan yleensä:

• Pohjaveden korkeus: Korkea pohjavesi voi asettaa haasteita kellareiden ja maanalaisten rakenteiden suunnittelulle. Tällöin vedenpitävät ratkaisuratkaisut ovat tarpeen.
• Maaperän kantavuus: Vesi voi heikentää maaperän kantavuutta. Paaluperustuksia voidaan käyttää kantavuuden varmistamiseksi.
• Kasvillisuuden vaikutus: Köynnös- ja syvälle juurtuvat kasvit voivat vaikuttaa perustusten vakauteen. Kasvien juurien vaikutukset on otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa.

Eri ilmastovyöhykkeillä huomioidaan myös paikalliset rakennusmääräykset ja -standardit, jotka varmistavat, että rakenteet kestävät kyseisen alueen erityisolosuhteita. Perustusten suunnittelun ja toteutuksen ammattilaiset hyödyntävät usein paikan päällä tehtäviä maaperätutkimuksia ja geoteknisiä selvityksiä varmistaakseen, että kaikki paikalliset tekijät on otettu huomioon.

Palvelusta kerrostalon perustukset saa kotitalousvähennystä. Kerrostalon perustukset on verohallinnon mukaan remontointia, eli kunnossapito- ja perusparannustyötä ja vuonna 2024 kerrostalon perustuksien kotitalousvähennyksen maksimimäärä on 2 250 € per henkilö. Saat vähentää 40 % työn osuudesta sellaisen yrityksen palveluista, joka kuuluu ennakkoperintärekisteriin. Omavastuun määrä per henkilö on 100 € vuodessa. Ajantasainen sekä mahdollisesti muuttunut tieto kannattaa kuitenkin aina tarkistaa verottajan sivuilta.

Lisätietoja:

Kotitalousvähennyslaskuri - Vero.fi

Kotitalousvähennyksen Ohje 2023 - Vero.fi

Kotitalousvähennyksen edellytykset - Vero.fi