Akkujen latausta lähempänä päiväntasaajaa

Akkujen latausta lähempänä päiväntasaajaa, osa 1

Peten useita vuosia kestänyt vaimon etsintä kantaa hedelmää päivittäin. Lopultakin löytyi nimittäin semmoinen, joka nanosekunnissa pystyy tekemään spontaaneja päätöksiä. ”Löytyykö lentoja?” Vaimo kysyi.

Pakkaa laukut kulta, tänään lähdetään!

Kahden tunnin pakkausrallin jälkeen kamat kasassa ja nokka kohta lentoasemaa. Ei tarvinnut stressata lähtöä. Kyllähän pelkällä passilla periaatteessa pärjää.

Yölento on aina yhtä tuskaa. Pete ei yleensä pysty nukkumaan lennolla silmäystäkään. Koska ollaan perillä? Lentoa jäljellä 9 tuntia, mihin me ollaan edes menossa?

Onneksi Aasiaan laskeuduttaessa päivä on jo pitkällä ja pääsee ajoissa nukkumaan. Hetkinen, mitäs tämä nyt on? Stadilaisittain päälle puskee aivan jäätävä soija heti lentokoneesta ulos astuttua. Miten täällä voi olla näin kuuma?

Jäätävässä kuumuudessa jäätävä rumba selvittää kaikki asiat ja päästä lomakohteeseen, mitä ei ole vielä varattu. 37 tuntia hereillä, ei vielä edes tunnu missään. Muutamaa tuntia myöhemmin laitetaan vaimo nukkumaan ja lähdetään itse rannalle.

Maailmaa pysähtyy paikoilleen

Kello on paikallista aikaa noin 17.00. Aurinko laskee noin tunnin päästä. Koska mä olen edes viimeksi nähnyt auringon? Pete kävelee veteen ja tuntee sen lämmön. Pete tuijottaa aurinkoa silmiin ja miettii voisiko tämä olla jokapäiväistä. Tunnin mittainen kävely, venyttely ja vuoroin meressä pulahtaminen saa kaiken loksahtamaan kohdalleen – Täällä Petellä on hyvä olo.

Kuka on Pete? Pete on osittain fiktiivinen hahmo, joka tarinoi elämästään ja milloin mistäkin aiheesta. Ainoastaan Pete tietää, mitä seuraava tarina tuo tullessaan.

Akkujen latausta lähempänä päiväntasaajaa, osa 2

Pete luki arvosteluita amerikkalaisilta sivustoilta. Vahvasti polarisoitunut jakauma ei herättänyt sen kummempaa huomiota. Kahden näkyvillä olevan arvostelun mukaan vesiputous oli liian pieni, että siitä voisi puhua nähtävyytenä. Suomessa harvemmin käydään vesiputouksilla, joten rima oli alhaalla.

Laita lenkkarit jalkaan kulta, tänään kävellään!

Mapsin mukaan autolla 40 minuuttia kohteeseen ja hyvät ohjeet matkalla. Mitkä ohjeet? Kerran harhaan, mutta vain 15 minuuttia suunta. Perillä kahden tunnin jälkeen. Peten suojaamattomat käsivarret olivat jo nyt palaneet korrelle. Turha valittaa kun kerrankin aurinko paistaa, Pete mietti.

Skootteri parkkiin ja menoksi. Luvassa oli tunnin kevyt patikointi trooppisessa sademetsässä. Kuka nyt guidea tarvii, kun seuraa vaan jokea pitkin yläjuoksuun. Ulkona +30°C, mutta viidakossa enemmän kuin 40°C. Miten se on edes mahdollista, Peten vaimo kysyi.

Perille päästyään pariskunta nautti täysin siemauksin nähtävyydestä. Vesi oli sopivan viileätä ja raikasta. Ei muuta kuin uimaan ja tuntemaan luonnon voimaa vesiputouksen alle. Kyllä tämä aina raksan voittaa, Pete tuumasi.

Maailmaa pysähtyy paikoilleen, vol 2

Tällä kertaa maailma pysähtyi paikoilleen vähän eri tavalla. Matkalla jokea alaspäin vastaan tulee saksalainen perhe pienen lapsen kanssa. Mies on kohtalaisen rauhallinen, mutta nainen tärisee paniikissa kontrolloimattomasti. Jossain alempana polun vieressä oli ollut kuningaskobra. Ei muuta kuin vaaraa kohti!

Paikallinen guide kertoi Petelle, että käärmeet asuvat viidakossa ja niitä on tuhansia. Periaatteessahan tämän olisi voinut itsekin tajuta, Pete oivaltaa. Pete päätti vaimonsa kanssa pysyä hotellin ja rannan välittömässä läheisyydessä ainakin tämän loman ja ehkä myös seuraavien lomien ajan.

Matkalla kotiin Peten käsiä alkoi polttaa oikein urakalla. Kyllä Suomi on loppupeleissä aika turvallinen maa.

Kuka on Pete? Pete on osittain fiktiivinen hahmo, joka tarinoi elämästään ja milloin mistäkin aiheesta. Ainoastaan Pete tietää, mitä seuraava tarina tuo tullessaan.

Akkujen latausta lähempänä päiväntasaajaa, osa 3

Pete ei ollut aiemmin matkustanut Aasiaan, joten hän odotti innolla minkälaista ruokaa siellä syödään. Onko menussa tarjolla esimerkiksi chocle sò, gourme vai buffetti. Suomessa ruoka on niin yksipuolista, että mukava saada vähän vaihtelua kaurapuuroon, ruisleipään ja kinkkuviipaleisiin sekä perunamuusiin ja lihapulliin.

Niinpä tietenkin

Olisihan se pitänyt arvata, että meren lähettyvillä tarjolla on kalaa. Kalan lisäksi Aasiassa syödään riisiä ja kanaa. Enimmäkseen riisiä ja kanaa. Siis valkoista riisiä ja kanaa. Joskus riisistä on jalostettu esimerkiksi riisinuudeleita, mutta silti se on riisiä.

Peten ja vaimon budjetilla kalaa ei syöty joka ilta, sillä se oli kohtalaisen kallista ja loppujen lopuksi siitä jäi aika vähän syötävää. Toisaalta Pete oli myös lukenu yhdestä kirjasta, että monissa kaloissa on nykyään paljon raskaita metalleja, esimerkiksi elohopeaa.

Pelataan turvallisesti

90% ajasta Pete söi lomamatkallaan riisiä ja kanaa. Ei mitään ihmeellistä, tuttu ja turvallinen huttu samasta ravintolasta. Valittamiseen ei ollut sijaa, sillä se kastike on jotain aivan taivaallista. Kookoskermapohjainen red curry –makuelämys kolme kertaa päivässä joka päivä. Okei parina päivänä oli sama setti myös green curryna.

Viidakon jälkeen ei oteta enää turhia riskejä, Pete mietti. Lento takaisin Suomeen on enää muutaman päivän päässä – mukava päästä taas pitkästä aikaa syömään kaurapuuroa, ruisleipää kinkkuviipaleilla sekä perunamuusia ja lihapullia.

Kuka on Pete? Pete on osittain fiktiivinen hahmo, joka tarinoi elämästään ja milloin mistäkin aiheesta. Ainoastaan Pete tietää, mitä seuraava tarina tuo tullessaan.