Biologinen tuholaistorjunta

Katso hintasivu: Biologinen tuholaistorjunta hinta

Biologinen tuholaistorjunta tarkoittaa tuhoeläinten hallintaa hyödyntämällä niiden luonnollisia vihollisia. Tämä menetelmä sisältää yleensä petohyönteisten, parasitoidien, patogeenien tai muiden biologisten aineiden käytön, jotka hillitsevät tuholaisten populaatioita. Biologisen torjunnan etuna on, että se vähentää kemiallisten torjunta-aineiden tarvetta ja auttaa ylläpitämään ekologista tasapainoa.

• Petohyönteiset: Esimerkiksi leppäkertut, jotka syövät kirvoja.
• Parasitoidit: Hyönteiset, kuten loispistiäiset, jotka munivat munansa tuhohyönteisten sisälle tai päälle.
• Patogeenit: Mikro-organismit, kuten bakteerit, sienet ja virukset, jotka infektoivat ja tappavat tuholaisia.

Biologinen torjunta on erinomainen vaihtoehto pitkän aikavälin ratkaisuna, erityisesti viljelyksillä ja puutarhoissa, missä luonnonmukaisten menetelmien käyttö on suositeltavaa kasvien ja eläinlajien suojelun vuoksi.

Biologinen tuholaistorjunta ja kemiallinen tuholaistorjunta eroavat toisistaan merkittävästi lähestymistapojensa, vaikutustensa ja käytännön toteutustapojensa osalta.

Biologinen tuholaistorjunta

Biologisessa tuholaistorjunnassa käytetään luonnon omia mekanismeja ja organismeja tuholaisten hallitsemiseksi. Tämä voi tapahtua esimerkiksi:

• Luonnollisten vihollisten käyttö: Tuodaan paikalle petohyönteisiä, loisia tai patogeenejä, jotka saalistavat tai kilpailevat haitallisten tuholaisten kanssa.
• Luonnon tasapainon ylläpito: Edistetään ympäristön biologista monimuotoisuutta, mikä auttaa pitämään tuhohyönteiset hallinnassa luonnollisin keinoin.
• Kasvien vastustuskyvyn parantaminen: Käytetään tiettyjä kasveja tai viljelymenetelmiä, jotka parantavat kasvien kykyä vastustaa tuholaisia.

Biologinen tuholaistorjunta on yleensä ympäristöystävällisempi vaihtoehto, koska se minimoi kemikaalijäämien määrän maaperässä ja vesistöissä sekä vähentää muiden kuin kohdelajien vahingoittumisen riskiä.

Kemiallinen tuholaistorjunta

Kemiallinen tuholaistorjunta perustuu synteettisten tai luonnonmukaisten torjunta-aineiden (hyönteismyrkkyjen, fungisidien, herbisiidien jne.) käyttöön tuholaisten poistamiseksi. Kemiallisia torjunta-aineita käytetään yleisesti:

• Nopea vaikutus: Kemialliset torjunta-aineet ovat usein erittäin tehokkaita ja niillä on nopea vaikutus tuholaispopulaatioitten hallitsemiseksi.
• Kattava torjunta: Pystytään kattamaan laajoja alueita ja monenlaisia tuholaisia yhdellä käsittelyllä.
• Käytön helppous: Torjunta-aineet ovat usein helppokäyttöisiä ja niitä on saatavilla monenlaisissa muodoissa, kuten suihkeina, rakeina tai sumutteina.

Kemiallisen torjunnan käytöllä on myös haittapuolia, kuten:

• Ympäristövaikutukset: Voivat aiheuttaa saastumista ja haittaa ympäristölle, kuten vesistöjen ja maaperän kemikaalijäämiä.
• Resistenssi: Tuhohyönteiset voivat kehittää resistenssin torjunta-aineille, mikä tekee niistä ajan myötä tehottomia.
• Non-target vaikutukset: Torjunta-aineet voivat vahingoittaa ei-kohdelajeja, kuten pölyttäjiä ja muita hyödyllisiä hyönteisiä.

Kokonaisuudessaan biologinen tuholaistorjunta pyrkii hyödyntämään ekologista tasapainoa ja ylläpitämään kestävää ympäristöä, kun taas kemiallinen tuholaistorjunta tarjoaa nopean ja tehokkaan ratkaisun, mutta voi tuoda mukanaan ympäristöriskejä ja resistenssiongelmia.

Biologinen tuholaistorjunta on kestävän kehityksen mukainen menetelmä, joka perustuu luonnollisten vihollisten käyttöön tuholaisten hallitsemiseksi. Se on tärkeä osa integroitua tuholaistorjuntaa ja vähentää kemiallisten torjunta-aineiden tarpeen ja niiden ympäristövaikutuksia. Yleisimmät biologisessa tuholaistorjunnassa käytetyt menetelmät ovat:

1. Luonnollisten vihollisten käyttäminen

Luonnollisiin vihollisiin kuuluvat pedot, loiset ja patogeenit, jotka saalistavat tai loisia tuholaisilla. Näitä ovat esimerkiksi:

• Piekkojen (esim. leppäkertut): Leppäkertut syövät kirvoja ja muita pehmeitä hyönteisiä.
• Loispistiäiset: Nämä hyönteiset munivat munansa tuholaishyönteisten sisälle, jolloin kehittyvät toukat tappavat isäntäeliön.
• Nematiodit: Maaperän mikroskooppiset madot, jotka voivat tappaa erilaisia maaperätuholaisia.

2. Biotorjunta-aineet

Nämä ovat biologisia organismeja tai luonnosta peräisin olevia aineita, joita käytetään tuholaisten torjuntaan:

• Bakteerit: Yksi esimerkki on Bacillus thuringiensis (Bt), joka tuottaa toksiineja, jotka ovat haitallisia tietyille hyönteisille.
• Sienet: Tietyt sienet, kuten Beauveria bassiana, voivat infektoida ja tappaa tuholaisia.
• Virukset: Esimerkiksi granulovirukset, jotka tartuttavat ja tappavat tietyt perhosen toukat.

3. Pyynti ja feromonit

Tämä menetelmä käyttää houkuttimia, kuten feromoneja, houkuttelemaan ja sieppaamaan tuholaisia:

• Feromonipyydykset: Feromonipyydykset voivat houkutella hyönteisiä ansaan lisääntymisaikaan, mikä vähentää populaatioiden kasvua.
• Valopyydykset: Valopyydykset houkuttelevat valon avulla hyönteisiä ansaan.

Biologisen tuholaistorjunnan edut ja haasteet ovat moninaiset ja ne vaihtelevat käytettävän menetelmän, kohteena olevan tuholaislajin ja ympäristöolojen mukaan. Tässä katsaus biologisen tuholaistorjunnan hyötyihin ja haasteisiin:

Edut

• Ympäristöystävällisyys: Biologiset torjuntakeinot vähentävät kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä, joka voi aiheuttaa ympäristöhaittoja. Tämä tarkoittaa vähemmän kemikaalien pääsyä maaperään, vesistöihin ja ilmaan.
• Kohdennettu vaikutus: Biologiset torjunta-aineet, kuten petohyönteiset tai mikrobit, on suunniteltu nimenomaan tiettyjen tuholaisten torjuntaan. Tämä vähentää muiden eliöiden, kuten hyötyhyönteisten, kärsimistä.
• Resistenssin kehittymisen välttäminen: Kemialliset torjunta-aineet voivat johtaa tuholaisten resistenssin kehittymiseen, mikä tekee niistä ajan myötä tehottomia. Biologinen torjunta vähentää tätä riskiä.
• Pitkäaikainen hallinta: Kun biologiset torjuntakeinot, kuten luonnolliset viholliset, ovat asettuneet ekosysteemiin, ne voivat tarjota pitkäaikaisen hallinnan ilman jatkuvaa ihmisen väliintuloa.
• Terveysvaikutukset: Kemikaaleihin liittyvien terveysriskien vähentäminen on merkittävä etu erityisesti maataloustyöntekijöille ja kuluttajille, jotka muuten voisivat altistua torjunta-ainejäämille.

Haasteet

• Vaikuttavuus: Biologiset torjuntakeinot eivät aina ole yhtä nopeita tai tehokkaita kuin kemialliset torjunta-aineet. Niiden vaikutus voi olla hitaampi ja niiden tehokkuus saattaa vaihdella suuresti eri tilanteissa.
• Monimutkaisuus: Biologinen torjunta vaatii usein tarkkaa ymmärrystä tuholaisenkohdelajin biologiasta sekä sen vuorovaikutuksesta ympäristön ja muiden eliöiden kanssa. Tämä tekee sen käyttöönotosta ja hallinnoinnista monimutkaisempaa.
• Alustavat kustannukset: Joissain tapauksissa biologisen torjunnan käyttöönotto voi olla kallista, erityisesti jos tarvitaan erityiskoulutusta tai materiaalihankintoja, kuten petohyönteisiä tai biofungisidejä.
• Luontainen epäsäännöllisyys: Luonnonmukaiset keinot eivät aina toimi tasaisesti, ja ulkoiset tekijät kuten sääolosuhteet voivat vaikuttaa niiden tehokkuuteen. Esimerkiksi petohyönteisten populaatiot voivat vaihdella kausiluonteisesti.
• Integrointi tavanomaisiin käytäntöihin: Biologinen torjunta vaatii usein uudenlaisen ajattelutavan ja strategioiden integroimisen tavanomaisiin maatalous- tai puutarhakäytäntöihin, mikä voi vaatia opettelua ja mukautumista.

Kokonaisuutena biologinen tuholaistorjunta tarjoaa kestävän ja ympäristöystävällisen vaihtoehdon perinteisille kemiallisille torjuntakeinoille, mutta sen onnistunut käyttö vaatii huolellista suunnittelua, asiantuntemusta ja jatkuvaa seurantaa.

Biologinen tuholaistorjunta on luonnonmukainen menetelmä, jossa hyödynnetään luonnollisia vihollisia torjumaan ei-toivottuja tuholaisia. Tämä menetelmä on ympäristöystävällinen vaihtoehto kemiallisille torjunta-aineille. Seuraavaksi on esitelty vaiheet, joiden avulla voit aloittaa biologisen tuholaistorjunnan omassa puutarhassa tai viljelyksessä.

Tuholaisten tunnistaminen

Ensimmäinen vaihe on tunnistaa, millaisia tuholaisia puutarhassasi tai viljelyksessäsi esiintyy. Tämä auttaa sinua valitsemaan oikeanlaiset luonnolliset viholliset. Voit käyttää apuna kasvikirjoja tai internetin resursseja, jotka auttavat tunnistamaan yleisimmät tuholaiset.

Yhteensopivien luonnollisten vihollisten valinta

Seuraavaksi valitse tuholaisia vastaan sopivat luonnolliset viholliset. Näitä ovat esimerkiksi:

• Leppäkertut: Erityisen tehokkaita kirvojen torjunnassa.
• Loispistiäiset: Näitä käytetään useimmiten perhostoukkien ja kirvojen torjuntaan.
• Peto-punkit: Auttaa torjumaan muita haitallisia punkkeja.
• Nematoidit: Niitä käytetään maaperän tuholaisten, kuten harsosääsken toukkien torjuntaan.

Luonnollisten vihollisten hankinta ja vapauttaminen

Kun olet valinnut sopivat luonnolliset viholliset, hanki ne luotettavalta toimittajalta. Usein niitä voi ostaa puutarhakaupoista tai erikoistuneilta viljelijöiltä. Tärkeää on vapauttaa ne oikea-aikaisesti ja oikeisiin paikkoihin, jotta niiden tehokkuus maksimoituu.

Ympäristön optimoiminen

Luonnollisten vihollisten toimintaedellytysten parantamiseksi ympäri vuoden voit tehdä seuraavat toimenpiteet:

• Kukkivien kasvien istuttaminen: Monet luonnolliset viholliset tarvitsevat nektaria ja siitepölyä selviytyäkseen.
• Monimuotoisuuden lisääminen: Vältä yksimuotoisia alueita, sillä luonnolliset viholliset hyötyvät erilaisista kasveista ja ympäristöstä.
• Pihapiirin hoito: Vältä liiallista puutarhakemikaalien käyttöä, sillä ne voivat tappaa myös hyvät hyönteiset.

Seuranta ja arviointi

On tärkeää seurata biologisen torjunnan tehokkuutta säännöllisesti. Tarkista tuholaisten määrät ja luonnollisten vihollisten aktiivisuus. Tarvittaessa voit tehdä säätöjä suunnitelmaasi tuholaisten ja luonnollisten vihollisten määrien perusteella.

Biologinen tuholaistorjunta on jatkuva prosessi, joka saattaa vaatia useamman vuoden aikaa ennen kuin saavutat parhaat tulokset. Kuitenkin pitkäjänteisyys ja huolellisuus palkitaan kestävällä ja terveellä puutarhalla tai viljelyksellä.

Palvelusta biologinen tuholaistorjunta saa kotitalousvähennystä. Biologinen tuholaistorjunta on verohallinnon mukaan kotitaloustyötä ja vuonna 2025 biologinen tuholaistorjunnan kotitalousvähennyksen maksimimäärä on 3 500 € per henkilö. Saat vähentää 60 % työn osuudesta sellaisen yrityksen palveluista, joka kuuluu ennakkoperintärekisteriin. Omavastuun määrä per henkilö on 100 € vuodessa. Ajantasainen sekä mahdollisesti muuttunut tieto kannattaa kuitenkin aina tarkistaa verottajan sivuilta.

Lisätietoja:

Kotitalousvähennyslaskuri - Vero.fi

Kotitalousvähennyksen Ohje 2023 - Vero.fi

Kotitalousvähennyksen edellytykset - Vero.fi